| Mukavasta
ulkonäöstä ja olemuksesta huolimatta pk-saksanseisoja on selkeästi
metsästyskoirarotu, jolla on vahvat metsästysvietit ja liikuntatarmoa. Rotua ei voi
suositella vain seurakoiraksi, vaikka se koulutettuna on erittäin mukava perhekoira. Pitkäkarvainen saksanseisoja on monipuolinen koira, joka on jalostettu aktiiviseen metsästyskäyttöön. Tavoitteena on ollut kovassa fyysisessä rasituksessa kestävä terve koira. Koiran tulee kestää jatkuvaa rasitusta joka säällä ja vaikeissakin maastoissa. Erityisen huomioitavaa on pitkäkarvaisen säänkestävyys. Pitkäkarvainen saksanseisoja on vankka koira, johon tuuli ja sää eivät helposti vaikuta. Tiuha pohjavilla ja suojaava peitinkarva suojaavat hyvin kylmyyttä, kosteutta ja pohjakasvillisuuden kulutusta vastaan. Pitkäkarvaiselle mikään ryteikkö ei ole liian tiheä ja se menee iloisesti jäätävän kylmään veteen, koska karvapeite suojaa ihon kastumiselta. Kesällä karvapeite on ohuempi. |
 |
 |
Pk-saksanseisoja on innokas ja kestävä hakija. Sen tyyli eroaa selvästi ns. kuumista kanakoiraroduista; pointterista ja settereistä. Pitkäkarvainen saksanseisoja hakee reippaasti, rauhallisesti laukaten ja pitkällä askelluksella, perusteellisesti, tarkasti, järjestelmällisesti ja hyvin tuulta käyttäen, mutta ei hätäisesti. Etusijalla ei ole nopeus vaan tuloksellisuus ja varmuus. Koira juoksee voimakkaan riistainnon johdosta ja haussa tulee korostua jatkuva pyrkimys riistalle. Koira osaa sopeuttaa haun maaston ja riistatyypin mukaan. Rotu on luontainen seisoja ja seisonta on kiinteä sekä kestävä. Seisonnalta eteneminen on kursailematon. Metsästystä leimaa tietty järki, mielenrauha, päättäväisyys ja yhteistyö, ei niinkään pohjaton kiihko. Koiraa on helppo ohjata, eikä se vaadi ohjaajakseen mestaria kaikkine hienoine kikkoineen. Se on tavallisenkin metsästäjän koira. Pitkäkarvainen on suhteellisen helposti koulutettava, mutta ei kuitenkaan pehmeä. Suomalaiseen vaihtelevaan maastoon pk-saksanseisoja soveltuu erinomaisesti. Pitkäkarvaisen taitoja vedessä ja metsässä on vanhoista ajoista lähtien kehuttu. |
| Monipuolisten taipumustensa ansiosta pitkäkarvainen saksanseisoja soveltuu kaiken pienriistan metsästykseen. Saksassa pitkäkarvaista käytetään kanalintujahdissa seisovana lintukoirana, vesilintujahdissa noutajana, pienpetokoirana (mäyrä, supikoira, kettu, näätäeläimet, ym.), jänisjahdissa ylösajavana koirana, suurriistan metsästyksessä haavoittuneen (peura, hirvi) jäljityksessä joko kytkettynä tai ns. 'kaadon ilmoittavana' koirana sekä villisikajahdissa riistan haukkuen pysäyttävänä koirana. Pitkäkarvainen saksanseisoja on Saksassa puhtaasti metsästyskoira. Rotujärjestö pyrkii ehkäisemään rodun jalostuksen ylenmääräisen paisumisen ja rodun leviämisen ei-metsästäjien keskuudessa. |  |
| Suomessa pitkäkarvaista saksanseisojaa käytetään pääasiassa seisovana lintukoirana kanalintumetsästyksessä, noutavana koirana vesilintumetsästyksessä sekä jonkin verran jänisjahdissa. Suomessa piisaa pitkäkarvaiselle erinomaisia peitteisiä metsämaastoja ja reheviä sorsastuspaikkoja. Petoeläinkovuutta pidetään Suomessakin hyvänä ominaisuutena ja pienpedon käsittelytaitoa arvostetaan paljon. Haavakkohirvien ja peurojen jäljityksessä pitkärvaista saksanseisojaa on kokeiltu hyvällä menestyksellä. Sekä pienpetojen verottajia että verijälkikoiria tarvitaan. Suomessa käyttöominaisuudet kokeillaan KAER-kokeissa pelto- tai metsäkanalinnuilla. Kokeissa testataan hakuominaisuudet, koiran kyky paikallistaa riistaa ja seisoa sille, eteneminen, rauhallisuus ammuttaessa, kanalinnun nouto sekä vesilinnun nouto vedestä. Riistaksi KAER-kokeissa kelpaa myös jänis, jonka koira seisoo. | |
